Ilon tunne matalalla.

Huoh, tuntuu ettei mikään mene tänään oikein. Olihan se kivaa kattoa kun Elias syö kakkua, ja avaa lahjansa, mutta taas iskä ottaa päähän. Mä sain tänään ne rahat (vihdoin) kasaan, ja pyysin, et nyt tilattaisiin se pullip. No, eipä kauaa menny kun se sai mut aivopestyä: "Yhen päivän sä oot silleen, et jippii, mulla on tää, sitten sä dataat koneella, ja se nukke homehtuu siellä nurkassa." "Mitä sillä ees tehään?" "Sä voit ostaa jotain järkevämpääkin". Nyt mä oon epävarma, onko iskä sittenkin oikeessa - et kyllästyisin siihen nopeesti? Kiva, kiitti vaan iskä. Jos se ei ois sanonu tota, en varmaan epäröis. Mun teki mieli huutaa ja raivota, mutta en mä viittiny kuitenkaan, silloin ne varmasti kieltäytyis. Niin että, mä haluisin sen pullipin, mutta mitä jos käy niin kuin iskä ennusti? Voishan sen myydä, mutta en mä tiiä. Oikeesti, mua hermostuttaa, ja oon ihan hermona (ne on kyllä sama asia, mutta niin..) Ääh, mitä mä oikeesti teen?
No, nyt lopetan tän valittamisen, ja näytän vähän kuvia. Mä tein legoista (sana meni joko oikein, tai väärin) kukan, mutta se joutu Eliaksen tuhottavaks:

Tässä näin näette lego"kukan".

Tässä Elias taas aloittaa sen tuhoamista.

Tuhoaa, ja tuhoaa.

Ja on melkein valmis, kunnes Rasmus tulee ja tuhoaa sen kokonaan.

Sellainen oli se tuhoamisprosessi. Kirjasimen väri taisi muuttua, mutta mitä haittaa siitä on? Ääh, mua huolettaa yhä se iskän sanomat jutut. Ehkei mun pitäis hankkii koko pullippia, vaikka ihana se onkin. ): Mä oon tällänen joka ei tiiä niistä mitään, joten mitä jos en osaakkaan ns. käyttää sitä? Ja jos menisin miitteihin, en mä tiiä, uskaltaisinko ees. No jaa, pitää miettiä asiaa tarkasti..

Hei hei.