Elämä on.

Huoh, elämä on, kuten sanotaan. Nyt se on sellaista, että harmittaa. Piti mennä iltamiin, mutta yhteissynttärit jatkuvat yhä. Ensimmäiset vieraat ovat yhä täällä, toinen vierassatsi tulee myöhemmin, ellei jo pian. Iltamat alkaa neljältä, kello on melkein puoli. Pitää kysyy, että tuleeko toiset vieraat milloin, kerkeänkö menemään sinne sitten ollenkaan. Ärsyttää. Onhan täällä ihan kivaa, vaikkakin aika tylsää, kun mä vaan istun ja tuijotan muiden tekemisiä. Kyllähän muut mulle on puhunu, mutta mä vaan oon tällänen angstilapsi tänään, joten ei vastauksia heru kuin nyökkäyksiä, hymähdyksiä "joo" tai "niin". Mä oon nolo, suoraansanoen nolo. Isoilla kirjaimilla NOLO.