Luulisi, että mä oon ihan puhki, kun autoin hoitamaan pikkuveljiä. Iskä ja äiti on töissä, meillä oli siis yks tuttava hoitamassa poikia, niin mä autoin. Ei se mikään suuri työ ees ollu, mutta yleensä olisin todellakin väsyny, jos auttaisin jotain kaks tuntia ehkä.. Mutta ei se nyt tuntunu kahelta tunnilta, vaan ehkä yheltä. Kuitenkin, mä oon nyt yksin täällä, lähti ulos noi muut, pikkusisko on jossain, vanhemmat töissä, kuten jo sanoin. Iskä on puhunu jostain talosta tuolla jossain, kuitenkin täällä mun kotikaupungissa, koska jos me muutettais muualle, mä menisin kyllä kaverille asumaan (okei, no en ehkä). Se sanoo kuinka hieno se on, onhan se kakskerroksinen hieno talo, joka maksaa maltaita. Mutta jos se on niin hieno, miksei ne sit osta sitä? Vaikka olis ikävää muuttaa, koulu ja uimaranta ois lähempänä. Uimarannan läheisyys on hyvä, että pääsee sinne nopeesti, ja kaupatkin on lähempänä, yleensä jos en oo ottanu tarpeeks rahaa, ei jaksais käydä kotona hakemassa lisää, jolloin kaverit maksaa sun puolesta, ja jäät velkaa, mikä on inhottavaa. Onhan se talo nätti, mutta mä en usko että me muutetaan. "Liian kallis" iskä ja äiti sanoo. Sitähän se on, mutta jotenkin tuntuu että se ois paljon isompi kuin meiän nykyinen talo, ei hintaeroo oo paljoa. Mä en oo varma paljonko meiän talo maksaa, saati sitten se toinen talo. Mä en ees usko että me muutetaan, mahdollisuus on puoli - ehkä vähemmänkin - miljoonasta, eikun miljardista, toisin sanoen kvarttibiljardista. (Keksin tässä lukuja, jippiajei.) Eipä mulla muuta ollutkaan.
Hei hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti